Postin poikkeamatiedotteista saa jatkuvasti lukea, että Postin perusjakelussa on paikallista viivettä. Sitä on Akaassa, Espoossa, Helsingissä, Kälviällä, Luvialla, Multialla, siellä, tuolla ja täällä sekä Ypäjällä, Ähtärissä ja Äänekoskella – joka päivä ympäri Suomea. Sellaiseksi on postinjakelu mennyt. Jakamatonta postia on aina ja kaikkialla. Asiakkaat ihmettelevät, ettei voi olla totta, mutta kun on.
Postin mielestä kaikki on hyvin – ja jos ei ole, asia korjaantuu ensi viikolla, kunhan uudet reitit on opeteltu ja sairauslomat podettu.
Mistä näitä lausunnonantajia oikein sikiää? Uudet reitit ja sairauslomat ovat jo niin kuluneita ilmaisuja, ettei niihin enää usko kukaan. Paitsi Postin johto, joka uskoo, että kansa uskoo. Voi pyhä yksinkertaisuus!
Ruohonleikkuu, se ei postinkulkua viivästytä, koska se tehdään tiistaisin. Silloin jaettava posti on minimissään – jos on. Ruohonleikkuu on ollut menestys. Suuri menestys. Missä luvut?
Jossakin lehdessä oli mainittu, että palvelulla on asiakkaita ”satoja kuukaudessa.” Pientaloja on Suomessa noin 1,2 miljoonaa. Vaikka olisi tuhat asiakasta kuukaudessa, tarkoittaa se sitä, että 0,083 prosenttia kaikista pientaloasukkaista käytti Postin ruohonleikkuupalveluita. On muuten mahtava menestys! Mikähän oli alkuperäinen odotusarvo? Varmaan nolla. Kyllä kai se sitten on ollut valtava menestys.
On väitetty, että ruohonleikkuupalvelun alkuperäisidea tuli Postin omalta henkilökunnalta. Kukahan oli se pienessä hiivassa baarin terassilla istunut heppu, joka piruuttaan heitti, että postinjakajat voisivat alkaa leikata nurmikoita? Ja kuka oli se toinen, joka otti asian todesta?
Voivat olla kummatkin älypäät ihan miltä hierarkian tasolta tahansa, mutta vahvasti epäilen ylempää tasoa. Niitä tyyppejä, jotka eivät ole postinjakajaa nähneetkään. Ja kukat kastellaan sitten leikkuun ohessa, kuin myös hoidetaan mummojen ruoanlämmitys mikrossa, jatkettiin terassilla ideointia.
Uusimpana palveluna aletaan koota huonekaluja. Kuulostaa hyvältä. Lattialla pussi surkeita ruuveja ja kasa puutavaran tapaisia levyjä ja muita palikoita, joiden kokoamiseen huonekalun näköiseksi menee ammattilaiseltakin varmaan päivä. Amatööriltä viikko. Ja ruuveista puuttuu lopussa aina vähintään yksi.
Yleensäkin, jos joku postipalvelu menee pieleen noin asiakkaan kannalta, silloin voi tietysti soittaa Postin asiakaspalveluun. Sieltä saa korvaukseksi pulmaan kuin pulmaan postimerkkejä, jos jotakin annetaan. Silloinkin pitäisi ensin saada puhelu läpi asiakaspalvelijalle. Se ei ole ollut kovinkaan helppoa viime aikoina. Jonotusaika on ollut noin tunti.
Lehdistä luetun mukaan Posti ei ole osannut varautua suureen palautteen määrään. Ei tietenkään ole, koska kaikkihan on hyvin. Mitä nyt postinjakelu ja muutama muu palvelu pettävät. Sen näkee sokeakin, mutta eräiden mielestä asiakkaat ovat todellisuudessa vain tyhmiä turhan valittajia.
Mutta jakajat ne vasta typeryksiä ovatkin, ainaisia tyhjästä ruikuttavia tomppeleita! Asiakkaat ja jakajat eivät mitenkään voi ymmärtää omaa, yhtiön ja yhteiskunnan parasta, sillä viisaus asuu johtajissa. Vai miten se nyt olikaan?
Paikallinen häirikkö
Kirjoittaja ei halua naamaansa postimerkkiin, toisin kuten se Postin puisto-osaston tunnettu työntekijä, joka postimerkissä työntelee ruohonleikkuria.