Osaston kevätretki järjestettiin tänä vuonna Tampereen museokeskus Vapriikkiin. Retkeilijät matkustivat mukavasti junalla mennen tullen. Museokierroksen jälkeen siirryttiin nauttimaan maukas ja kattava lounas panimoravintola Plevnaan. Lounaan jälkeen oli vapaata aikaa katsastaa Tampereen tarjontaa omaan tahtiin.
Opastettua ja omatoimista
Vapriikin Postimuseoon oli järjestetty opastettu kierros Viestinviejät-näyttelyyn. Opastuksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua Vapriikin muihin näyttelyihin, joista Manserock oli yksi kiinnostavimmista.
Pelimuseossa saattoi muistella omaa teini-ikää eri vuosikymmenten mukaisten makuuhuoneiden sisustusten ja pelikoneiden myötä. Suomen Jääkiekkomuseossa ilahduttivat jääkiekon huippuhetket ja kokoelman helmet. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyssä oli jokaiselle tuttuja kankaiden kuoseja. Kenellä ei olisi ainakin joskus ollut Finlaysonin verhoja tai pöytäliinoja kotonaan.
Viestinviejät kertoi postinkulun historiasta
Postimuseon päänäyttely Viestinviejät kuljetti kävijän postin- ja viestinvälitykseen liittyvien elämyksellisten tarinoiden avulla 1600-luvulta lähimenneisyyteen. Kierros alkoi talonpoikien hirsiasumuksista kuun valossa. Posti kulki ketjuna talosta taloon ja kuljettamisesta vastasivat postitalonpojat. Postia alettiin kantaa vastaanottajien koteihin vuonna 1858. Aiemmin se piti noutaa konttoreista, joina toimivat usein postimestareiden omat asumukset. Postilaitos perustettiin Suomeen vuonna 1638.
Näyttelyssä eläydyttiin Euroopan vaarallisimman postireitin tarinaan kuunnelman avulla. Ahvenanmeren ylityksissä kuoli noin 200 postimiestä. Arvoposti oli suljettu kelluviin tynnyreihin, sillä posti oli ihmishenkiä arvokkaampaa. Tynnyreissä postit säilyivät kuivina ja vahingoittumattomina, ja ne oli helppo noukkia takaisin veneeseen.
Sota-aikaan kirjeenvaihto oli erittäin vilkasta. Näyttelyssä pystyi kuuntelemaan sekä sota- että kotirintamalta lähetettyjä kirjeitä ja tutustua sota-ajan esineistöön.
Mitä olisi Postimuseo ilman postimerkkejä ja niiden historiaa
Postimaksu perustui 1700- ja 1800-luvun vaihteessa kirjeen painoon ja matkan pituuteen. Briteissä jopa kirjeen sivujen määrä vaikutti hintaan. Kirjemäärän kasvun takia hinnoittelupolitiikka oli erittäin hankala ja työläs.
1840 Briteissä kehitettiin mullistavan nerokas keksintö, postimerkki, joka edelleen on erittäin yksinkertainen maksu. Black penny, eli musta penny, oli maailman ensimmäinen postimerkki. Suomen ensimmäiset postimerkit ovat viiden ja 10 kopeekan merkit vuodelta 1856.
Postimerkkien keräily oli aikanaan hyvin yleinen harrastus. Postilaisistakin moni on itse kerännyt tai vanhemmat ja isovanhemmat ovat keränneet postimerkkejä. Nykyään keräily on jäänyt huomattavan vähäiseksi.
Ennen ja nyt
Postinkulussa ei ollut minkäänlaista määriteltyä kulkunopeutta alkuaikoina. Postia kuljetettiin jo tuolloin niin nopeasti kuin mahdollista, aivan kuten tänäkin päivänä. Nopeus tosin lienee enää lähettäjän ja saajan omakohtainen näkemys, joka usein hitautenakin koetaan.
Vuonna 1940 Posti kuljetti 99 miljoonaa kirjettä. Määrä lähes tuplaantui vuoteen 1945 mennessä, ollen 181 miljoonaa jaettua kirjettä. Lisäksi sota-aikana kulki kenttäpostia arviolta 60–120 miljoonaa lähetystä vuosittain. Vuonna 1999 jaettiin historian eniten kirjeitä, 1,1 miljardia kappaletta, mutta vuonna 2021 kirjeiden määrä oli pudonnut jo 440 miljoonaan kappaleeseen. Kirjemäärä jatkaa laskuaan ja vähenee nyt vuosittain keskimäärin 10 %.
Vuoteen 1965 asti posti jaettiin kahdesti päivässä kuutena päivänä viikossa. Nykyään postia jaetaan suurimmalta osin enää joka toinen päivä.
Maailma on muuttunut postinkulun osalta liki neljässä sadassa vuodessa huomattavasti.
teksti ja kuvat Satu Ollikainen
lähteet Postimuseo ja Traficom