Työntekijät ovat vain kuluerä ja piikki perseessä voittoa tavoittelevalle yritykselle ja sen johdolle. Heistä on päästävä hinnalla millä hyvänsä eroon. Täytyy myöntää, että en varmasti ole ainut henkilö, joka jopa häpeää työantajaansa. Viimeaikaiset toimenpiteet ovat vain sitä ajatusta monella lisänneet.

Ihmetystä herättää se, että työantaja ei oikeasti arvosta työntekijöitään, sitä joka sen tuloksen loppujen lopuksi talolle tuo. Jos Posti ei arvosta työntekijöitään, niin ei arvosta asiakkaitaankaan. Asiakas ilmeisesti on tärkeä vain silloin, julkisessa sanassa varsinkin, kun talossa tapahtuu jotain erityistä, kuten työehtosopimusneuvottelut, lakko, joulu tai YT:t. Muuna aikana ei asiakkaalla ole mitään väliä.

Työantaja viis välittää postitoimintalaista. Jakamatonta postia jää niin, että työntekijöitä ihan hirvittää. Kun lehtitalot kiukuttelevat myöhässä jaetuista lehdistä, niin silloin kyllä kumarrellaan. Lehdet kuskataan hinnalla millä hyvänsä, mutta yleispalvelukirjeellä ei niin väliä.

Näyttää siltä, että työantaja valmistelee firmaa ihan surutta kolmipäiväiseen jakeluun. Tosin ensin mennään takapakkia paljon, kun tällä hetkellä jaetaan postia parhaimmillaan kuutena päivänä viikossa, iltamyöhään. Yskänlääke tähän farssiin on se, että muutetaan toimitusehtoa, jotta voidaankin ihan surutta jakaa postia myös iltaisin. Ei muuta kuin veljet ja siskot, otsalamput kehiin, tietty omakustanteisesti.

Työntekijöitä on kuritettu ja kiristetty kaikin mahdollisin keinon. Syksyn työehtosopimusneuvottelut sen jo osoittivat. Ilmaiseksi toivoivat vissiin, että töitä tehtäisiin, sen verran kovat olivat työnantajan tavoitteet.

Vaikka posteljoonit ovat kaikkensa antaneet ja joustaneet, niin YT:t iskettiin päälle. Ei voi käsittää, miten näiden vähennysten jälkeen vielä postia jaetaan, kun ei nytkään henkilöstö riitä. Vähennystarve on suhteessa sama kuin edellisissä YT:ssä, jolloin Helsingistä pois potkittiin vähän yli 60 henkilöä, tosin puolet palkattiin takaisin.

YT:n aikana työantaja kertoi vielä kerran, että työntekijää ei tarvitse arvostaa, eikä myöskään palkita hyvästä ja lojaalista työstä. Maaliskuun 1. poistuvat määrävuosilahjat. Tilalle tulee ihan toimitusjohtajan henkilökohtaisella allekirjoituksella varustettu kiitoskirje ja diplomi.

Itselleni tuli juuri 20 vuotta täyteen tätä laitosta, joten seuraava muistaminen olisi ehkä 10 vuoden päästä kirjeellä ja diplomilla, kehykset on tietysti itse hommattava. Nyt jo voin kertoa, että omalla kohdallani sen voi työntää juuri sinne, minne aurinko ei paista, omaa pönttöäni en tällaisella aio tukkia. Sen verran ala-arvoiseksi tällaisen muistamisen koen.

Joskus tekee mieli jättää tämä uppoava laiva, mutta sisua on kuitenkin sen verran, että viimeiseen henkeen puolustan työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan. Kaikille niille, jotka ovat valinneet Uuden polun, vai pitäisikö heidän kohdallaan sanoa onnellisen polun, toivotan todella hyviä hetkiä ja elämää.

Satu Ollikainen