Jari Gröndahl on postimies, joka työurallaan sai nauttia Postin pitkistä lomista ja nyt ne ”pitkät lomat” vasta rullaavatkin. Jari kertoo tammikuun viimeisen työpäivänsä jälkeen pitäneensä ensin talvilomaa, sitten huhtikuussa eläkkeelle siirryttyään kevätlomaa, seuraavaksi nauttineensa kesälomaa, nyt syyslomaa ja kohta taasen talvilomaa.
17-vuotiaana tienaamaan
Erään sunnuntaisen Hesari-ilmoituksen seurauksena 1977 Jari aloitti sanomalehden jakamisen Sanoma Osakeyhtiössä. Pian tuli Postin päiväjakelukin työnkuvaan ja palkkaa tuli kahdesta paikasta, ennen kuin pesti oli kokonaisuudessaan päiväjakelussa.
Virkamiesaikaan mahtui monenlaista nimikettä kuten satunnainen apulainen, postimies ja ylipostimies. Viransijaisuuksia anottiin ahkerasti. Työtehtävän muuttuessa postityöntekijäksi, koki Jari kuin olisi alennettu kapteenista sotamieheksi.
Tuohon aikaan työtä tehtiin omilla tai lainavälineillä, pyörällä ja mopolla, jotka vieläkin Jarin varastosta löytyvät. Ajokortin Jari sai 1982 ja tutuksi ovat tulleet useat autojakelureitit Espoossa. Postiura alkoi Kauklahden postikonttorista, jossa jakelukin sijaitsi. ”Kökkelissä” uurasti kuutisen jakajaa.
90-luvun alkupuolella Jari toimi jakeluryhmävastaavana ensimmäisten joukossa, kunnes toimintatapa laajeni muuallekin. Ryhmävastaavan työ ei kuitenkaan pitkään Jarilla jatkunut. Perheeseen syntyi samoihin aikoihin kaksi lasta, tietokonehommiin ei ollut suurta innostusta eikä työnantajalta saanut mitään koulutusta tietokoneella tehtävään työhön.
Ees sun taas
2000-luvun alussa Kauklahden jakelu siirrettiin Espoon keskukseen. Aluetuntemusta Jarille karttui Espoon keskuksenkin liepeiltä. Kauklahti kuitenkin kasvoi kovaa vauhtia, eikä vähiten vuoden 2006 asuntomessujen vuoksi. Oli aika perustaa taas jakelutoimipaikka Kauklahteen, postikonttoria siellä ei enää ollut.
Jari vinkkasi työnantajalle nyt jo 125-vuotiaan Halmeen leipomon viereistä tilaa, josta oli juuri lähtenyt ruokakauppa. Ja sinnehän muutettiin, myös allekirjoittanut, joka aloitti postiuransa Espoon keskuksessa vuonna 2002. Muuton yhteydessä Kauklahteen siirrettiin Kivenlahden jakelusta Tillinmäki ja Saunalahti, jonne sittemmin on rakennettu valtavasti.
Muutot eivät suinkaan loppuneet. Kökkeli muutti vielä Kauklahden teollisuusalueelle ja sieltä Kivenlahden teollisuusalueelle Ruukintielle, jonne oli muuttanut jakelu myös Matinkylästä. Nykyään mainitut jakelunlähtöpisteet, lukuun ottamatta Espoon keskusta, sijaitsevat Pihatörmässä ja Kivenlahdessa, jonne Ruukintie muutti lokakuussa 2024.
Esihenkilötkin ovat 47 vuoden aikana useasti vaihtuneet ja työyhteisöissä on juttua riittänyt; ”siirrytäänkö nyt paratiisista helvettiin vai mitenkäs tällä kertaa”. Jarin mieleen erityisen hyvänä esihenkilönä muistui Jarmo Raatikainen.
Ylipostimiehestä postityöntekijäksi. Kuin olisi alennettu kapteenista sotamieheksi.
Hyvinvoivana eläkkeelle
Paperipostin vähenemisen ja työn tehostamisen myötä työmme on muuttunut valtavasti koko ajan. Ulkona tehtävä jakelutyö on käytännössä jopa tuplaantunut. Jari alkoi pohtia keinoja, miten voisi viimeisimmät ajat ennen eläkettä tehdä työtä rauhallisemmin ja iisimmin eli helpommin. Ikääntyessä ei nopeudu eikä jaksa koko ajan enemmän. Mielessä alkoi pyöriä työn keventäminen, energy saving = energian säästäminen. Työn lopettaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehtovalikoimassa.
Ensin vaihtoehtona olivat työpäivät kokoaikaisena neljä kertaa viikossa. Tällöin vielä niin kutsuttua sisätyötä oli tehtävissä ja sisä- sekä ulkovuoroja pyrittiin kierrättämään henkilöstön kesken. Sisätyön hiljalleen hiipuessa kaikki työ alkoi olla ulkona tehtävää jakelutyötä ja 10-tuntiset päivät työmatkoineen 62-vuotiaana osoittautuivat liian raskaiksi.
Keskustelut itsensä osa-aikaistamisesta alkoivat. Jari puntaroi asioita maltillisesti, keskusteli työnantajan kanssa aktiivisesti ja kysyi asioista myös edunvalvonnalta. Jari päätyi tammikuussa 2022 tekemään työnantajan kanssa työsopimuksen 22.5 tunnista viikossa (= 45 tuntia kahdessa viikossa). Työvuorot olivat 9 tuntia joka toinen päivä. Jari jakoi postia Pihatörmästä pyörällä joka toinen päivä.
OVE voisi olla ratkaisu monelle
Jarille tärkeintä oli säilyttää työkyky eläkkeelle siirtymiseen asti ja toimintakyky myös eläkepäiville. Hän oli jo kolmekymppisenä aloittanut säästämisen sijoitusrahastoon eläkeikää varten eikä toimeentuloasiat Jarin kohdalla olleet päällimmäisinä, ei edes huolen aiheina.
Kuitenkin jo tehtyään osa-aikaisen työsopimuksen Jari kiinnostui OVEsta = osittain varhennetusta eläkkeestä, ja alkoikin nostamaan sitä 25 prosenttia alkaen elokuusta 2022. Minne lie laittanut OVE-rahansa, sijoittanutko kenties.
Työntekijöillä on jo muutamien vuosien ajan ollut mahdollisuus nostaa tulevaa eläkettään etukäteen prosentuaalisesti ja tämän turvin lyhentää omaa työaikaansa, jos työnantaja työajan lyhentämiseen on suostunut. OVEn nostaminen on henkilökohtainen asia eikä kuulu kenellekään, ei edes työnantajalle. Kuitenkin raskaassa fyysisessä työssä perustelujensa tueksi OVEn kertomisesta ehkä voi olla merkitystä päästäkseen työnantajan kanssa yhteisymmärrykseen työtuntien määrästä.
Postileima otsassa
Jari ihan liikuttui Reitti-lehden 3/2024 artikkelista, jossa Aki Kaurismäki sanoi: ”Olkaa ylpeitä työstänne. Kansa kyllä arvostaa, vaikka työnantaja aina ei. Minulle jäi pysyvä kunnioitus, ikään kuin ”lukkarinrakkaus”, tuota aivan liian vähän arvostettua ammattia kohtaan.”
Jari kertoo, että kunnioitusta ja luottamuksen osoitusta tulee enempi postinsaajilta. Kylillä kulkiessa useinkin tiedustellaan: ”Missä se mun kirje on?”. Aikoinaan 70-luvulla se oli juuri postimies, joka Thorvald Backmanin butiikista alennuksella, osamaksulla, luotolla ja korottomana tavaroita sai ostettua.
Monella postilaisuus kulkee yli sukupolvien ja löytyy Jariltakin perhekytköksiä. Jarin äiti jakoi Hesaria ja postinjakeluakin tehnyt vaimo Virpi työskenteli virkailijana Kauklahden postikonttorissa. Konttorien alasajojen myötä Virpi aloitti työt Lumenella Kauklahdessa. Pariskunnan tytär on ollut Postissa työelämään tutumisjaksolla ja jouluapulaisena. Poika ei kertomansa mukaan Postia ansioluetteloonsa halunnut.
Velvollisuus suoritettu
”Hieno tunne, sai tehtyä!”, toteaa Jari. ”Näin pitkää työuraa moni yritys ei pysty edes tarjoamaan. Lisäksi oli hyvä työterveyshuolto ja hyvät lomat.”
Jälkikäteen ajatellen, oliko hyvä ajatus siirtyä autosta pyöräjakeluun. Olisiko sittenkin ollut vähemmän kuormittavaa pysytellä autossa, tuumii Jari. Kaikesta huolimatta nyt tuntuu hyvältä. Sisäinen rytmikin on kohillaan, vaikka vieläkin painajaisena muistuu mieleen aiempi jakelun aloitusaikojen myöhäistäminen useilla tunneilla. Nyt sentään saa nukkua tarvittavan kahdeksan tuntia oman sisäisen kellonsa mukaisesti.
Työpaikalta lähdettiin hyvillä mielin ja kunniakkaasti. Varsinkin Ruukintien ja Pihatörmän henkilöstö on lämpimästi Jarin mielessä. Työyhteisöistä Jarille jäi ystäviä, joiden kanssa käydään esimerkiksi Tallinnan reissulla noin kerran vuodessa.
Tuleville sukupolville
Jarilla on nyt arvokasta aikaa annettavanaan lapsenlapselleen. Harrastuksiakin riittää. Suunnitelmina on tutustua eri kaupunkeihin, käydä rompetoreilla, levymessuilla ja musakeikoilla, soittaa kitaraa ja tehdä sanaristikoita. Kauklahden maisemissa on syntymäkodin tila, jonka pellot ovat vuokralla, mutta lääniä on omalle perunamaalle ja parille traktorille.
Nuorille Jari korostaa opiskelun tärkeyttä. Ei taida nykypäivänä olla hyvä suunnitelma siirtyä nopeasti peruskoulusta tienaamaan. Esimerkiksi postinjakajan ammatissa on sopeuduttava koneellistumiseen ja digitalisaatioon, taistelu kehitystä eli tuulimyllyjä vastaan lienee melko turhaa.
teksti ja kuvat Riitta Sievilä