Jos luulit, että postinjakaja on jo kaikilta mahdollisilta tahoilta haukuttu, niin väärässä olit. Seuraavassa vielä yksi moitteen puheenvuoro.
Antakaas, kun nyt selvennän tämän.
Me koirat ja posteljoonit, ei ongelmattomin yhtälö.
Kuulin emäntäni keskustelevan, että Isossa-Britanniassa joka päivä seitsemän posteljoonia joutuu koiran hyökkäyksen kohteeksi. Amerikassa luku lienee suurempi ja varmasti samaa pöhköyttä ilmenee meillä Suomessa, vaikkei minulla tässä lukuja ole esittää.
Yritän pureutua asiaan ja avata tätä kipeää pähkinää hieman. Olen itse mustaakin tummempi, lihaksikasvartaloinen, isokokoinen 10-vuotias uroskoira ja haukkuni on sekä kantava että autoritäärinen. Meillä eivät juokse varkaat eivätkä pissi kissit. Vaikka olen luonteeltani ihmisystävällinen ja lempeä, on minulla perhe ja koti suojeltavana. Vaisto on ja se istuu syvällä. Kunniatehtävä, johon suhtaudun vakaumuksella.
Kysymyshän on puhtaasti näkemyseroista, tai kahden eri lajin kulttuurieroista, mikäli saanen asian näin ilmaista. Astukaapas hetkeksi tassuihini, niin ymmärrätte mitä häntää tässä ajan takaa.
Kuten jo mainitsin, tehtäväni perheemme jäsenenä on pitää meidät kaikki turvassa, suojella kotia. Koska asun omakotitalossa, kattaa reviirini pihamme ääripäästä toiseen. Lisäksi pidän puhtaana myöskin naapuriemme tontit, ressukat, kun ovat vailla omaa koiraa. Teen työni hyvin. Ilmoitan isäntäväelleni tontille tulevista tutuista hilpeällä haukahduksella ja kutsumattomat ajan kauemmaksi painokkaammalla rähjäämisellä.
Homma toimii kuin rasvattu, paitsi tämän yhden kaverin kanssa, nimittäin posteljoonin kanssa. Katsokaas kun meidän koirien kannalta juttu näyttää tältä: Virkapukuinen kaiffari tulee tonttini alkupäähän ja häärää siellä jotain todella salaperäistä. Uskon, että hän yrittää varastaa postilaatikkomme!
Minä huudan, ärjyn ja kiekaisen minkä keuhkoistani irti saan ja lopulta heppu ymmärtää yskän ja poistuu kauemmaksi. Hoidin työni. MUTTA, seuraavana päivänä tämä sama tyyppi tulee UUDESTAAN ja tekee tismalleen samat hämärät puuhansa eikä näytä välittävän uhitteluistani, suorastaan nauraa minulle. Ei ymmärrä, ettei pihalleni ole mitään asiaa ja uskokaa tai älkää, tulee jälleen seuraavana päivänä uudestaan, ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana. Perin röyhkeä tyyppi.
Kaikki muut tontilleni tulevat ihmiset päätyvät juttusille perheeni kanssa. Heidät kutsutaan sisään hassun tuoksuiselle juotavalle ja heidän kanssaan vaihdetaan kuulumisia. Posteljoonia ei kontaktoida niin kuin muita, mikä laittaa touhun haisemaan entisestään. Tältä se luontaisesti meistä koirista tuntuu.
Pikkunassikkana olin itsekin mennä melkein järjiltäni posteljoonien vuoksi, kunnes emäntäni ymmärsi yskän ja aloimme mennä posteljooniamme päivittäin vastaan. Sain edelleen asiaankuuluvasti lutkauttaa kuuluville muutaman haukahduksen pihasuojelun vuoksi, ymmärrättehän, mutta sen jälkeen menimme nuuskuetäisyydelle vaihtamaan muutaman sanan.
Annoin posteljoonin kädelle muutaman hyväksyvän pusun ja hän puolestaan taputteli päätäni ja näin emme olleet enää vieraita toisillemme, vaan meistä tuli tuttavat. Emäntäni oli selventänyt minulle, että posteljooni on asiaan kuuluva ihminen eikä hommaan ole luuta haudattuna, toisin kuin olin arvellut. Oppia ikä kaikki.
Koirapuistotuttujeni kanssa olemme välillä keskustelleet aiheesta posteljoonit. Mäyräkoira-Pera kertoi, ettei hän ole ikinä nähnytkään omaa posteljooniaan. Kerrostalossa asuva Pera sanoi, että heillä tyyppi käy kolisuttelemassa ulko-oven luukkua ja tunkee siitä sisään nenän eteen vauhdilla kasan papereita. Meidän näkemyksemme mukaan tässä on kyseessä samankaltainen kiusanteko kuin teidän ihmisten mielestä on se, kun ihmislapset käyvät pimpottamassa salaa ovikelloa ja juoksevat sitten karkuun. Kerrostaloposteljoonit juoksevat myös karkuun.
Naapurin Jasse puolestaan kertoi, että hän on kouluttanut posteljooninsa tuomaan makupaloja aina tullessaan. Kaikkea sitä! Kyllä me nauroimme makeasti, Jasse se on melkoinen turre.
Lopuksi haluan korostaa, että kukaan tuntemani koira ei hyväksy posteljoonin tai kenenkään muunkaan ihmisen pureksimista. Se ei kertakaikkisesti kuulu hyviin tapoihin. Koiran perheen velvollisuuksiin kuuluu tutustuttaa koiransa sille outoihin tilanteisiin ja tehdä kohtaamisista turvallisia.
Uskoisin, että ylilyönnit tapahtuvat aina tiedon puutteesta sekä tulkintavirheistä, molemmin puolin. Kohtaamisistamme pystytään helposti tekemään päivän kohokohta molemmille osapuolille, joten ensi kerralla; heilutellaan häntää postilaatikolla!
Poikkeuksellisesti tällä kertaa ilmoitamme palstan kirjoittajan. Tämän lehden vahtikoirapalstan on kirjoittanut syvällisesti päivän tapahtumiin pureutuva koiraherra emäntänsä Kirsi Huovisen avustuksella.