Postissa on paljon pitkän uran tehneitä työntekijöitä, joita lähtee ansaitulle eläkkeelle melko tiuhaan. Takaovi pyörii monesta muustakin syystä. Ei ole yksiselitteistä, mitä kautta Postista osaamista lähtee. Kyseessä ovat myös alihankinta- ja vuokrafirmojen ovet, joissa saranat kuluvat.
Kaksi vuotta riitti
Syyskuun alussa koitti hetki, jolloin Elsa Piela lopetti kaksi vuotta kestäneen uransa postinjakelussa. Hän työskenteli SOLin kautta jakajana POKin Pallohallissa.
Pääkaupunkiseudulla juuri Pallo-hallissa jakelutyötä on huomattavan paljon SOLin tehtävänä. Ennen vuoropäivään siirtymistä SOL hoiti alihankintana osan reiteistä jakaen postia maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Vuoropäivän myötä SOL alkoi tekemään jakotyötä viisi kertaa viikossa vuokratyönä. Tässä työpaikassa ulkoistettu työ siis lisääntyi huomattavasti.
Miksi juuri nyt
Jo aiemmin Elsa haki kiinteistöhuoltajaksi, mutta tuolloin esteeksi muodostui ajokortittomuus. Nyt on kortti hallussa ja nopeasti melko yllättäenkin uusi työpaikka löytyi kiinteistöhuollosta.
Ajatusta lähdöstä kypsyttivät työn muuttuminen fyysisesti jopa mahdottomaksi ja yleinen sekoilu kahden työnantajan sääntöviidakossa työskentelyssä.
Vaikka pitkiin päiviin ei sinänsä SOLillakaan pakoteta, niin Elsan kommentit suuren työtaakan alta kuulostavat hyvin tutuilta Postilla työskenteleville. Jokainen työpäivä alkoi venymään 9 – 10 tuntiin, jäämät piti itse hoitaa, koska muuten vahinko vain jatkoi kiertämistään eikä asiakas saanut postejaan.
Reitit ovat ylipitkiä eikä reittimuutosten tekeminen edisty mitenkään. Tämä ei yllätä, eiväthän postilaisetkaan ole saaneet rakentavaa yhteydenpitoa reittisuunnitteluun. Eikä suinkaan SOLilaisillekaan lähetykset tule siten, että ne vain nostetaan kulkuvälineeseen ja lähdetään reiteille.
Kaikenlainen säätäminen avainten, kulkuvälineiden ja varusteiden kanssa vie paljon voimia. Henkilöstöä vaihtuu tiuhaan ja jatkuva perehdyttäminen väsyttää entisestään. Aivan samat ongelmat vaivaavat sekä postilaisia että alihankinta- ja vuokratyöntekijöitä.
Eri työehdot
Omalla postiurallaan Elsaa ei niinkään enää haitannut se, että Postissa ja SOLissa noudatetaan eri työehtosopimusta. Elsan mielestä tilanne hänen kohdallaan tuskin olisi ollut sen ruusuisempi, jos työnantaja olisi ollut Posti. Pikemminkin hän oli alkanut löytämään hyviä puolia SOL-työnantajasta. Esimerkiksi työaikaan ja ylitöihin vaikuttamisen hän koki vapaampana kuin mitä hän postilaisilla huomioi.
Elsalle kertyi hyvä tietotaito niin reiteistä kuin kulkuvälineistäkin. Eipä ihme, että hän alkoi tekemään työnjohdollisiakin tehtäviä, mikä näkyi palkassa. Vastuun kannon myötä työnkuvakin monipuolistui.
Postia jakaessaan Elsa oli ammattiliitto PAUn jäsen ja hän kävi liiton koulutuksessa. PAUn kautta Elsa sai selvitettyä työelämän ja työehtojen sekamelskaa kahden työnantajan vaikutuspiirissä. Kertomansa mukaan kaikesta liitosta opitusta oli todellista hyötyä uutta työsopimusta solmittaessa tulevan työnantajan kanssa.
Uutta kohti
Elsa pitää ulkotöistä, joten postinjako on ollut ihan kivaa hommaa yleensä. Erityisen tykästynyt Elsa oli skootteriin työvälineenä. Vaihtelevat säät alkoivat haittaamaan vasta, kun päivät alkoivat venymään liian pitkiksi. Jakelutyö todella valoi myös uskoa omaan fyysiseen selviytymiseen ja samalla oppi tunnistamaan omat rajansa, kun 10 tuntia lumessa taivalsi.
Ja tätä kaikkea ihanuuttahan tehtiin hyvällä porukalla. Vuoropäivämallin myötä yhteistyö postilaisten kanssa tiivistyi, kun kahden työnantajan työväki alkoi jakamaan keskenään vuoropäivin samoja alueita. Samassa veneessä oltiin.
Työpaikan vaihtaminen voi joillekin tuntua työläältä, mutta Elsasta on kiva lähteä kohti uutta ja uusia asioita oppimaan.
teksti ja kuvat Riitta Sievilä