Eetu Valmela, postinjakaja HKI 10 Arkadiankadulta, jakaa postia Nervanderinkadulla, jossa ministeri Heikki Ritavuori murhattiin 100 vuotta sitten. Artikkelin murhasta voit lukea tästä lehdestä.

Jokin aika sitten Eetu tutki työpaikkansa liepeillä olevia nähtävyyksiä, löytäen muun muassa Pyhää Yrjänää ja lohikäärmettä esittävän veistoksen, joka muistui mieleen elokuvasta Joulupukki ja noitarumpu, osoitteesta Dagmarinkatu 3. Tietoa tuli myös Ritavuoren murhasta, eikä aikaakaan, kun luottamusmies Jarmo Pakkanen tiedusteli taukohuoneessa, josko Eetu lähtisi kuvattavaksi Nervanderinkadulle ja Eetuhan lähti.

Siistiä ulkotyötä

Eetu aloitti jakajana Postissa kaksi vuotta sitten, määräaikaisilla pätkillä ja osa-aikaisilla tunneilla, niin kuin yrityksessä tapana on. Sittemmin työsuhde on vakinaistettu 29 viikkotuntiin.

Mikä sai miehen tarttumaan postityöhön? Ennen postiuraa Eetu toimi kymmenisen vuotta torikauppiaana. Kiertely toreilla ja festareilla alkoi tuntua kuluttavalta vaihtuvine majapaikkoineen, joten Eetu asettui Helsinkiin ja myi kaksi vuotta muikkuja Kauppatorilla.

Torimyynti on kausiluonteista. Vilkasta on toukokuusta lokakuulle ja talvea piristää Tuomaan Markkinat, mutta muutoin töitä ei juuri ole. Kun turistit oli ikään kuin nähty, alkoi nuori herra haikailemaan siistin työn perään. Tarkemmin sanottuna hakusessa oli hajuton työ, jossa saa olla ulkona. Näin postityö vei voiton torikauppiaan duunista.

Huolta ja toivoa

Eetu viihtyy postityössä ja kokee fyysisen työn jopa mielekkääksi, tosin muuta liikuntaa ei työpäivän jälkeen meinaa jaksaa harrastaa. Työn itsenäisyys on myös mukavaa, mutta se, että sisätyöt kympistä siirrettiin Postikeskukseen ei ole ollut mieluinen siirto. Harmittaa, että keskittämisen myötä työn sosiaalinen osuus katosi. Nyt voi vain muistella hulvatonta huumoria, joka lajittelutyön lomassa piristi työpäivää. Eetun mukaan jutuista olisi saanut tiukkaa Podcastia, varsinkin perjantaita kohden mennessä.

Jakeluosuuksien jatkuva kasvaminen aiheuttaa huolta. Tällä hetkellä Eetu työskentelee neljänä päivänä viikossa, tiistaisin työtä ei ole. Vuoropäivämalliin siirtyminen antaa toivoa siitä, että voisi saada kokoaikaiset tunnit, mutta se tietää enemmän jakotyötä viikoittain. Vaakakupissa ovat toimeentulo ja oma jaksaminen.

Tuoko elämä eteen vaihtoehtoja, jotka vievätkin voiton postityöstä?

teksti ja kuvat Riitta Sievilä