Perusjakelussa tapahtuu edelleen runsaasti työtapaturmia vaikka niiden määrä on hieman laskenut aikaisemmista vuosista. Leudoilla talvilla lienee osuutta asiaan. Tapaturmiin johtavista syistä suurin on edelleen kiire, vaikkakin sitä ei haluta ääneen sanoa. Meillä kiire on osin perinne ajalta, jolloin teimme työtä urakkaluontoisesti. Osin kiirettä koetaan, koska haluaisimme tehdä työmme kunniallisesti loppuun asti, vaikka työaikamme ei enää siihen riitä.

Tunnollisuus on hyvä ominaisuus, mutta sitä ei kannata laittaa oman terveyden ja turvallisuuden edelle. Edelleen moni sanoo, ettei pidä kaikkia taukoja, koska ei muuten ehdi jakamaan kaikkia posteja inhimillisessä ajassa ja koska haluaa joskus päästä kotiinkin. Asiakaslähtöisen ammattietiikan takia moni siis uhraa omaa jaksamistaan, terveyttään ja turvallisuuttaan. Asiakasta hyvin palveleminen on todella hieno ominaisuus, mutta johonkin se raja kannattaa laittaa oman itsensä takia.

Työantaja on se, joka viime kädessä on vastuussa, että työt sujuvat hyvin ja että postit jaetaan asiakkaille ajallaan. Työn tekemiselle tulee varata riittävät resurssit. Samoin pitää huomioida myös lomien ja sairauslomien aikana mahdollisesti tarvittavat lisäresurssit. Sääolosuhteiden vaikutus työhön tulee myös huomioida resurssien suunnittelussa. Esimerkiksi helteillä tarvittavien taukojen ja talvisin liukkaalla tai lumisohjossa siirtymisiin tarvittavan lisäajan muodossa.

Liian monella jakajalla on fysiikka alkanut reistailemaan työmäärän kasvaessa. Itse voi vaikuttaa fyysiseen jaksamiseensa pitämällä kaikki lakisääteiset taukonsa ja tekemällä työvuoroluettelon mukaisen työaikansa. Jos tekee jatkuvasti ylitöitä, tapaturmien riski kasvaa ja fysiikan pettämisen mahdollisuus kasvaa.