Kesäretki Vallisaareen
Brigantiini MaryAnn on kopio ensimmäisestä ruotsalaisesta kauppalaivasta, joka purjehti maapallon ympäri vuosina 1839-1841. Laiva oli pieni verrattuna perinteisiin valtamerirahtialuksiin, mutta lähti kuitenkin pitkälle matkalle kohti Australiaa vuonna 1839, mukanaan rakennustarvikkeita, puutavaraa ja rautaa. Miehistökin oli pieni: ainoastaan 8 merimiestä ja kipparinaan vain 23-vuotias Nils Werngren.
Palattuaan puolitoista vuotta kestäneeltä kierrokselta maapallon ympäri, Brigantiini MaryAnn toimi Itämerellä rannikkorahtilaivana.
Nykyinen laiva on valmistunut Luulajassa, Ruotsissa vuonna 1996. Siihen mahtuu 70 henkilöä ja sen mitat ovat pituus 23 metriä, leveys 6,5 metriä, syväys 2,4 metriä ja purjepinta-ala 380 neliömetriä.
Vallisaari
Matkaan lähdettiin aamulla kello 9:00 Vanhan Kauppahallin edustalta Lyypekinlaiturista. Sää oli mitä otollisin. Loppukesän aurinko lämmitti vielä hyvin ja tuuli oli sopivan leppoisa. Vallisaareen matkattiin moottorin voimalla.
Vallisaari on ollut puolustuskäytössä jo vuodesta 1554 asti ja on siksi lähes koskemattomassa luonnontilassa. Siellä on kymmenittäin erilaisia uhanalaisia tai muuten harvinaisia eläin- ja kasvilajeja ja muun muassa tervaleppäkorpi. Vallisaari kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön ja Unescon maailmanperintökohteeseen Suomenlinnan ohella.
Saareen päästyämme – noin 20 minuutin matkan jälkeen – jakaannuimme kahteen ryhmään. Molemmat ryhmille tuli oma opas. Omin päin saarella ei saanut liikkua. Yksinkertaisesti siitä syystä, että saarella sijainneella ammusvarastolla tapahtui vuonna 1937 suuri räjähdysonnettomuus, jonka jäljiltä räjähteitä on edelleen maastossa. Onnettomuudessa kuoli 12 ihmistä ja loukkaantui kymmeniä. Räjähdyksen voima tuntui Kauppatorilla asti.
Saari on Puolustusvoimien hallinnassa yhä. Menneenä kesänä sinne pääsivät luvanvaraisesti vain ennakkoon ilmoittautuneet yritysryhmät. Retkelle osallistujien piti olla Suomen kansalaisia ja osallistujien henkilötiedot piti toimittaa Puolustusvoimille viikkoa ennen matkaa. Sääntö oli tiukka. Yksi osallistuja, joka ei ollut ilmoittautunut riittävän selvästi ennakkoon, joutui jäämään laivaan muiden ollessa saaressa.
Vallisaaresta löytyy vanhoja linnoitusrakennelmia ja lähinnä varastorakennuksia, mutta myös Puolustusvoimien kantahenkilökunnan asuinrakennuksia. Asutusta ei saarella ole kuitenkaan enää vuoden 1996 jälkeen ollut, vaan sieltä on raivattu käytön jälkiä vuodesta 2008 lähtien Metsähallituksen toimesta.
Vallisaaren mahtavin maisema oli ehkäpä näkymä Aleksanterin patterin päältä merelle ja Helsingin keskustaan. Saari oli kuitenkin kiinnostava kokonaisuudessaan. Sammakoita hyppelehti monin paikoin runsaasti ja tarkkasilmäisimmät havaitsivat lepakoitakin hämärissä holveissa.
Purjeet ylös ja merelle
Opastetun kierroksen jälkeen nostimme purjeet ja purjehdimme merelle. Jokainen halukas sai osallistua purjeiden nostoon – ja halukkaitahan riitti. Laivan nelihenkinen henkilökunta oli erittäin ystävällistä, avuliasta ja palvelualtista. Tunsimme olevamme hyvissä käsissä. Laivan kipparin luvalla alusta sai jopa ohjata, jos halusi. Kyllä ruorin taaksekin riitti halukkaita, nuorisoa etenkin.
Purjehdimme Helsingin edustalla hiljalleen muutaman tunnin ennen paluuta Kauppatorille ja ohessa söimme maittavan kalakeittoaterian jälkiruokaleivonnaisineen. Toki tarjolla oli myös kasviskeittoa vaihtoehdoksi. Ruoka ei loppunut kesken, vaikka syöjinä oli tunnetusti nälkäisiä postilaisia.
Retki oli erittäin onnistunut ja kiinnostava. Yhtään moitetta ei kuulunut. Ei edes häneltä, joka lievästi tunsi itsensä merisairaaksi paluumatkalla. Toiveissa oli malttamattomimmilla jo uusi reissu ensi kesänä. Siitä ei voi vielä luvata mitään, onhan kesään vielä matkaa. Seuraava toimikunta päättänee asiasta aikanaan ensi vuonna, mutta toivottavasti jotakin saadaan aikaan jo hyvissä ajoin.
Kiitoksia vielä kaikille mukana olleille!
Helsingin Osaston toimikunta
Teksti: Aki Korhonen