Työnantaja on palannut työpaikkakouluttajien käyttöön. Seuraavassa postityöntekijä Jussi Tanninen kertoo kokemuksistaan työpaikkakouluttajana.

POSTINJAKAJA HERTTONIEMESTÄ

Olen työskennellyt Postissa lähes päivälleen kaksi vuotta, asemapaikkanani Herttoniemi. Sain pestin joulun kiireapulaiseksi ja olen sillä tiellä edelleen, vaikka tarkoituksenani oli jatkaa opetusalan opintoja ja suuntautua takaisin niihin tehtäviin entistä pätevämpänä.

Postin hektinen ympäristö, selkeät toimintamallit sekä koko toimialaa myllertävä muutos ovat sopineet minulle mainiosti. Kun yhtälöön lisätään vielä rennot työkaverit, niin en ole edes harkinnut työnantajan vaihtamista.

Koulutustehtävien lisäksi olen ennen Postia toiminut myynnin, markkinoinnin ja logistiikan parissa sekä useita vuosia omaksi ilokseni jääkiekkovalmentajana ja Personal Trainerina. Aiempi kokemukseni oli ensisijainen vaikuttimeni työpaikkakouluttajaksi hakeutumiselle, mutta vähintään yhtä voimakkaana motiivina oli halu oppia uutta.

Erityisen mielenkiintoista on ollut ammentaa tietoa muiden Postin yksiköiden toiminnasta ja saada ymmärrystä yrityksen kokonaiskuvasta.

TEHTÄVÄLISTAA RIITTÄÄ

Tällä hetkellä pääasialliset työpaikkakouluttajan tehtävät ovat työohjeiden mukaisen toiminnan varmistaminen, Pomo-laitteen käytön opastaminen, uusien postityöntekijöiden perehdyttäminen sekä Kyburz-jakelukärryjen ja -sähköskoottereiden käytön kouluttaminen niin Herttoniemessä, kuin tarvittaessa muuallakin pääkaupunkiseudulla.

Työpaikkakouluttajan rooli vei minut mukanaan myös Postin Oranssi-kouluttajaksi, joka on ajankäytöllisesti haastavaa, mutta myös hauskaa ja palkitsevaa. Koulutettavina ovat tällä hetkellä kuljettajat ympäri maata ja sama rumba jatkuu pitkälle kevääseen. Itse olisin toivonut, että myös jakelun ammattilaiset saisivat samanlaisen kurssituksen, mutta se toteutunee tuonnempana Pomo-laitteisiin integroitavan Oranssi-osuuden myötä.

Työpaikkakouluttajan ja Oranssi-kouluttajan hommien kivana lisämausteena olen saanut tutustua postilaisiin aina Oulusta Hankoon saakka.

OMALLE TIETOKONEELLE OLISI TARVETTA

Kouluttajan työhön tulee pian helpotusta Spark-verkkoympäristöstä, jossa koulutettavat ja opiskeltavat asiat ovat järjestelmällisesti aihealueittain ryhmiteltyinä. Oma tietokone helpottaisi valtavasti kouluttajan hommaa, mutta en siitä viitsi valittaa, koska olen Skypeihin päässyt ihan hyvin työnjohdon koppiin ja yleisessä käytössä oleville koneillekin pääsee iltapäivisin suhteellisen hyvin.

Uskoisin, että kesällä 2018 aloittamani työpaikkakouluttaminen on ollut vasta tyyntä myrskyn edellä, sillä alkuvuodesta toimipaikassani sylizippi sekä alkava Resepti varmasti tuplaavat tehtävien määrän.

Saamani palaute on toistaiseksi ollut positiivista ja tietenkin toivon, että asia ei tästä kovasti muuttuisi kevätpuolella. Homman ainoana miinuksena olen kokenut, että aina ei ehdi tekemään kaikkea.

teksti Jussi Tanninen
kuva Riitta Sievilä