Kuka?
Mikko Kekäläinen, 45
Vaimo: Kristiina Kekäläinen, 42
Kaksi lasta.
Kotoisin Pieksämäeltä, asuu Espoossa.
Juontaa Yle TV1:llä Puoli seitsemän -ohjelmaa.
Kekäläisen perhe viettää joulujaan tavallisesti pohjoisemmassa Suomessa. Sinne mennään julkisilla kulkuvälineillä, koska autoa ei heillä enää ole. Siksi he ovat sopineet tavaravirran hallitsemiseksi, että joulupukki postittaa lahjat suoraan kulloiseenkin joulunviettopaikkaan. Se on osoittautunut toimivaksi tavaksi. Joulukorttien lähettely heiltä sen sijaan on jäänyt.
Ylen Puoli seitsemän -ohjelman juontaja Mikko Kekäläinen sanoo sympatiseeraavansa äärimmäisen paljon perinteistä postia, mutta heidän perheessään joulukortteja ei enää lähetetä. Samaan on päätynyt moni muukin kansalainen. Parhaimmillaan joulukortteja lähetettiin vuosina 1995–2009, vuosittain reilusti yli 50 miljoonaa. Vuonna 2021 korttien määrä oli vain 18 miljoonaa.
– Vaimo Kristiina Kekäläinen on huolehtinut meidän joulukorteistamme. Joskus voisi pitää askartelupajan ja tehdä ne itse, mutta on pakko myöntää, että tapa on jäänyt meiltä pois. En muista, monenako jouluna meillä ovat perinteiset joulukortit jääneet lähettämättä, Mikko miettii.
Vaimo kieltäytyi nousemasta enää autoon
Kekäläisen perheessä oli omasta autosta luopumista ja joukkoliikenteen käytön lisäämistä harkittu jo jonkin aikaa. Lopulta se kävi toteen varsin helposti, sillä heidän uudesta perhefarmaristaan tuli varsinainen murheenkryyni. Siihen tuli vikoja niin paljon, ettei moottorin vaihtokaan enää auttanut.
– Erään kerran olimme liikkeellä Suomussalmella. Autoon tuli haju ja pakoputkesta nousi savu. Auto hinattiin huoltoon. Silloin vaimo sanoi, ettei enää ikinä nouse tuohon autoon. Hän piti lupauksensa. Auto toimitettiin lopulta Espooseen ja myytiin. Nyt olemme olleet viisi vuotta ilman omaa autoa.
Nykyään koko perhe liikkuu kävellen, junilla, pyöräillen ja potkulaudoin. Tarvittaessa, kuten pohjoisen suuntaan mökille tai sukuloimaan, mennään vuokra- tai laina-autolla, junallakin toki. Joukkoliikenteestä on tullut tapa, eikä kukaan perheessä omaa autoa edes kaipaa. Lasten kaverit tosin ovat joskus ihmetelleet, jos pitää kävellä pitempää matkaa.
Kekäläisen työmatka on noin 16 kilometriä yhteen suuntaan. Sen hän on pyöräillyt monesti. Matkan aikana ehtii irrottautua työstä. Talvella pyörässä on alla nastarenkaat.
Vuokra-autolla pääsee
Auton tarpeeseen on kätevää hankkia vuokra-auto. Jos sitä vertaa ajokin omistamiseen, vuokraamisessa on puolia, joita ei aina välttämättä huomaa.
– Kun vuokraa auton, pystyy ajamaan suhteellisen uudella ja hyvällä autolla. Sellaisella, jota ei välttämättä ole taloudellista ja järkevää omistaa. Bensan hintakaan ei oleellisesti vaikuta vuokraamiseen, Kekäläinen pohtii.
Hän kuitenkin muistuttaa, että vaikka pääkaupunkiseudulla autonvuokraus ja joukkoliikenne toimivat hyvin, muualla voi olla toisin. Paikallisjunia, saati muuta joukkoliikennettä ei mene vartin välein kotioven tuntumasta, kuten heillä. Silloin on oma auto tarpeellinen.
Hyvän mielen kuntoilua
Sähkökäyttöisiäkään kulkineita Kekäläisillä ei ole. Tosin mopo saatetaan kesäksi mökille hankkia, mutta muuten heillä harrastetaan hyötyliikuntaa ja liikuntaa yleensäkin. Askelia kertyy ilman autoa, mutta niitä Mikko ei enää mittaa.
– Olen lopettanut askelien ja muun mittaamisen, kun rupesi menemään siihen, että treenin piti olla aina kovempi kuin edellinen. Päätin, etten kysy [äly]rannekellolta, enkä [äly]sormukselta, olenko nukkunut hyvin, enkä mittaa muutakaan. Mutta kuka mistäkin pitää, vaimo esimerkiksi harrastaa triathlonia, niin hän mittaa. Minä saan peilistä vastaukset kehoni voinnista.
Mikko itse on myös kokeillut triathlonia ja maratonia vaimon kanssa. Kokeiltu on myös painonnostoa, ja nyt uusimpana harrastuksena on tullut karate yhdessä pojan kanssa. Hän sanoo silti, ettei ole urheilija, vaan hyvän mielen kuntoilija.
– Tykkään liikuskella. Virkistää välittömästi, kun liikkuu. Kun ennen töitä on ollut vähän ulkoilmassa ja saanut happea, töihin menee virkistyneempänä. Välillä jopa omassa pihassa autolta kotiovelle käveleminen tuntui eräänlaiselta suoritukselta. Nyt kun kävelee junalta kotiin vähän pitemmän matkan, se ei tunnu olleenkaan pahalta.
Mikko Kekäläisen mielestä pääkaupunkiseudun joukkoliikenne toimii hyvin. Hän käyttää paljon lähijunia.
Jalankulkija musiikin pauloissa
Mikko Kekäläinen sanoo kuuntelevansa musiikkia aika lailla koko ajan. Sulavasti hän solahtaakin nykypäivän katukuvaan kuulokkeet päässään. Joskus niistä kuuluu vaikkapa yhdysvaltalaista trash metal -yhtye Slayeria, toisinaan brittiläistä laulaja-lauluntekijä Paul Heatonia.
– Yksi ylitse muiden on silti Robbie Williams, jonka keikalla olen ollut Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa. Nyt on hankittu liput Suomen seuraavalle keikalle Tampereelle, sanoo Kekäläinen.
Onhan hänellä itselläänkin musiikillista taustaa. Martti vainaa & Sallitut aineet -yhtyeen rumpali Lazy Diamond nimittäin oli artisti-Kekäläisen alter ego eli salanimi. Yhtyeen kuumin hitti oli Pelimies.
Veitsi kurkulla
Työn vastapainoksi kaikenlainen muu tekeminen on tietysti erittäin tärkeää jaksamisen kannalta kenelle tahansa. Juontajan työ ei ole poikkeus. Musiikin soittamisen ja kuuntelun sekä liikunnan lisäksi Kekäläisen perusharrastus on aktiivinen lukeminen. Hänen oma esikoisteoksensa on Petra Olli – painija. (Tammi, 2021)
Hän on harrastanut tai ainakin kokeillut myös ristipistotöiden tekemistä ja ompelua. Kiinnostus niihin lähti hetken mielijohteesta, mutta hän arvelee, että taustalla on muutakin.
– On kiva näprätä ja harrastaa pienesti. Isoisoisäni oli räätäli, kai sieltä väkisinkin jotain verenperintöä on tullut.
Yksi erikoisempikin harrastus hänellä vielä on. Tai ehkä jokamiehen rutiini, mutta sen voi tehdä muutenkin kuin pikaisesti.
– Ajan parran vanhan liiton veitsellä. Kai sitä voi pitää harrastuksena. Kaikki alkoi siitä, että kävi vähän samoin kuin meidän automme kanssa. Uudesta sähköpartakoneestani hajosivat terät heti. En halunnut ostaa enää kalliita vaihtoteriä, vaan ostinkin perinteisiä partaveitsiä, -suteja ja -saippuoita.
On hänellä ollut joskus pysyvämpikin parta, mutta nyt rauhoittumista vaativasta parranajosta peilin äärellä on tullut mukava tuokio, jossa ei auta hötkyillä.
– Se on hauska hetki, aikaa itselle. Varsin tarkkana pitää olla, koska siinähän on käytännöllisesti katsoen veitsi kurkulla.
Puoli seitsemän – ei hapannaamoille
Televisioruudussa Kekäläistä nähdään neljä kertaa viikossa juontamassa Puoli seitsemää. Perjantaisin ovat eri juontajat, koska viisi iltaa samoille juontajille alkoi olla jo liian rankkaa. Työpäivien pituus vaihtelee yleensä 7–9,5 tunnin välillä, eikä vakiomittaa ole.
Päivittäisen Puoli seitsemän -lähetyksen tekeminen aloitetaan tyypillisesti käsikirjoituspalaverissa, jonka tuottaja on valmistellut, eli on tehnyt ohjelmarungon. Palaverissa voidaan valmistella myös tulevia lähetyksiä.
Ennen illan suoraa lähetystä juontajat meikataan ja he vaihtavat vaatteet. Lähetys myös harjoitellaan kertaalleen teknisesti läpi. Ohjelmantekijöissä on mukana useita juontajia, tuottajia, ohjaajia ja toimittajia. Parisenkymmentä tekijää yhteensä, jokainen vuorollaan.
Puoli seitsemän alkoi Yle TV 1:llä 28.10.2009. Kekäläinen on ollut alusta asti mukana. Ensin perjantaijuontajana ja vuoden jälkeen vakituisesti toisena pääjuontajana. Tätä nykyä hänen parinaan on Ella Kanninen.
– Meillä on älyttömän hyvä työyhteisö. Ajattelen, että me olemme kuin kaveriporukka tai perhe, enkä aina osaa työtäni työnä ajatella, Kekäläinen sanoo.
Ohjelman alkaessa kolmetoista vuotta sitten päätettiin, että tekijäporukkaan ei hapannaamoja oteta. Se päätös on pitänyt. Työ hoituu sujuvasti ja luontevasti.
– Voisi sanoa, että menemme pitämään kaveriporukassa hauskaa päiväksi ja illalla huomaamme, että tuli tehtyä televisiolähetys, somesisältöä ja kaikkea muuta. Sitten lähdetään kotiin.
Mikko Kekäläinen sanoo olevansa sielultaan radiontekijä, mutta on alkanut mukavoitumaan telkkarihommaan.
Kultainen venla yleisöltä
Hyväntuulisuus ja myönteisyys näkyy katsojillekin. Ohjelma on katsotuimpien joukossa jatkuvasti. Vuonna 2018 yleisö äänesti sen vuoden parhaaksi televisio-ohjelmaksi Kultainen Venla -gaalassa.
Oma perhe kotona on Kekäläiselle sanojensa mukaan maadoittava tekijä, joka auttaa huomaamaan, missä oikeasti tärkeät asiat ovat. Tokikin hänellä on silti työn ja perheen ulkopuolinen kaveripiiri, jonka kanssa ehtii myös aikaa viettää.
– Tätä hommaa ei voisi tehdä, jos ei olisi kivaa. Jos julkisessa työssä alkaa panta kiristää ja on huono fiilis, tiettyyn rajaan asti voi esittää parempaa, muttei loputtomasti. Vaimo on samalla alalla, niin ymmärrämme toisiamme hyvin. On hyvä, että pystymme purkamaan toiselle asioita ja kumpikin ymmärtää, mistä toinen puhuu.
Radiomies mukavoitui televisioon
Kekäläinen on alkujaan radiojuontaja. Hänet voi muistaa vaikkapa Yle Radio Suomen varhaisaamun ohjelmasta Mikko kiekuu. Sieltä hänet pyydettiin juontamaan Puoli seitsemää ja sillä tiellä hän aikoo pysyä, vaikka mieli toisinaan tekee radioon. Puoli seitsemän kesätauolla hän on radiota tehnytkin.
– Radiontekijä sielultani olen, koska mielestäni olen parempi radiossa kuin televisiossa, mutta olen alkanut mukavoitumaan telkkarihommaan. Vaikka radio onkin huippuväline, kolmetoista vuotta olen Puoli seitsemässä mukana roikkunut ja roikun niin kauan, kun pois kannetaan.
Tulevana jouluna Mikko Kekäläinen on enimmäistä kertaa elämässään töissä jouluaattona. Hän juontaa Kuusijuhla-ohjelmaa Yle TV 1:ssä. Perheen joulunvietto alkaakin siksi vähän myöhemmin. Syyskauden Puoli seitsemän jatkuu jouluviikolle asti.
teksti Aki Korhonen
kuvat Yle